Kiitos teille kommentoijille! Oli todella ilo saada näinkin nopeasti kommentteja. Myös tieto avoimesta facebook-ryhmästä oli kiva, taidankin tutustua ja liittyä kyseiseen ryhmään.

Poikamme aloitti siis nyt tänä syksynä koulun. Pieni, innostunut ekaluokkalainen... Poika meni siis erityisluokalle, mikä oli ehdottomasti paras vaihtoehto. Luokalla on 10 oppilasta, erityisopettaja ja kouluavustaja. Tänään sain soiton pojan opelta... Ensin poika oli läpsäissyt opea takapuolelle, mikä oli kuitattu huumorilla, mutta sovittu sitten, että opea ei saa läpsiä... Huom. kyseessä naisope. Ilmeisesti poika oli vähän tuohtunut tästä ja ulos lähtiessä sitten hän oli läpsäissyt luokkakaveriaan. Ope soitti, että onko parempi, että poika tulee nyt kotiin vai meneekö iltapäiväkerhoon. Olen itse lomalla, joten totesin, että ehdottomasti kotiin. Sanoin sitten opelle, että nyt tehdäänkin niin, että tulen hakemaan pojan ja pidetään pieni palaveri pojan kanssa tästä päivästä. Tiedän, että poika ei kuitenkaan kerro kotona muuten mitään tapahtumista.

Juttelimme pojan kanssa, mukana oli myös toinen erityisopettaja. Ensin poika oli vähän vastahankainen, mutta ilmeisesti poikaa harmitti, että pitää mennä ulos välitunnille. Ope ehdotti sitten, että jos tietyllä välkällä poika saisi jäädä sisälle open kanssa ja lukea vaikka Aku Ankkaa sillä aikaa, kun ope tekee töitä. Se sopi pojalle ja löivät vielä kättä päälle.

Tämän jälkeen kiiruhdimme kotiin, tein ruoan ja sitten oli aika lähteä ADHD-keskukseen tapaamiseen. Juttelimme ADHD-keskuksen kahden työntekijän kanssa heidän palveluistaan ja miten voisivat auttaa meitä. Todennäköisesti osallistumme perheohjaukseen, jotta saisimme käytännön vinkkejä perhe-elämään ja arjen rutiineihin. Ensi viikolla onkin sitten palaveri pojan koululla. Siihen osallistuvat meidän vanhempien lisäksi opettaja, eskariope, toinen erityisopettaja ja koulupsykologi. Onneksi pojan ope tuntuu tosi ihanalta, joka todella ottaa huomioon asiat ja hoitaa niitä eteenpäin.

Olen ollut täysin uupunut ja voimaton tämän päivän jälkeen. Se aina kuluttaa todella paljon, kun kertaa historiaa taaksepäin ja myöskin nykyhetkestä puhuminen vaatii voimavaroja. ADHD-keskuksen henkilöt olivat sitä mieltä, että hyvä, että nyt olemme saaneet pojan asioita etenpäin ja myös itse saamme apua. Olen ajatellut vielä ottaa yhteyttä ADHD-liittoon mahdollisesta vertaistukiryhmistä alueellamme. Olisi ihan mielenkiintoista päästä tosiaan jakamaan ajatuksia muiden vanhempien kanssa. Otin myös esitteitä vietäväksi iltapäiväkerhoon sekä koululle. Ainakin ip-kerhon väki tuntui olevan tietämätöntä ja tarvitsevansa tukea meidän lapsen käsittelyssä. Ei varmasti ole ainoa adhd-lapsi kyseissä paikassa, ehkä nykyisessä ryhmässä, mutta seuraavissa ryhmissä tulee varmasti niitä olemaan.

Nyt on pakko mennä jatkamaan siivousoperaatiota...